Syksyllä saman kaupungin esikaupunkialueella toimivassa seurakunnassa aukeaa nuorisopapin virka. Minua varoitetaan, että ilmapiiri voi siellä olla hengellisesti tiukempi ja muutoin kireämpi kuin nykyisessä työpaikassani. Koska en jaksa muuttaa, eikä pätkätöille näy loppua, haen virkaa ja minut valitaan siihen. Samaan aikaan valitaan myös avoinna olevaan kappalaisen virkaan naispappi. Kuulen jälkikäteen, että neuvosto on keskustellut kiivaasti, onko kaksi naispappia liikaa neljän papin seurakunnassa.

Koska meitä työn aloittajia on kaksi, määrää kirkkoherra yhteiseksi perehdyttäjäksemme talossa kauan työskennelleen kappalaisen. Tämä kuittaa perehdytyksen sanomalla ”tehdään niin että kysytte, kun tulee kysyttävää”. Niinpä niin, siinähän sitä perehdytystä oli riittävästi jälleen kerran. Minä siis kyselen ja kyselen ja kyselen.

Työalani on aluksi diakoniatyö, mutta hyvin pian vaihdan nuorisotyöhön työyhteisössä ennen minun tuloani tapahtuneiden asioiden vuoksi. Seurakunnan nuorisopappi ja rippikoulu- & nuorisotyöstä vastaava nuorisotyön ohjaaja eivät tule toimeen keskenään ja kirkkoneuvosto päättää hajottaa pakan siirtämällä molemmat muihin tehtäviin. Nuoriso-ohjaajan kirkkoneuvosto siirtää varhaisnuorisotyöhön, josta vastanneen ohjaajan työalaksi tulee puolestaan nuoriso- ja rippikoulutyö. Kumpikaan ei pidä siirrosta pätkääkään: yksi on henkeen ja vereen sitoutunut nuorisotyöhön ja toinen taas pitkään nuorisotyötä tehtyään hakeutunut nimenomaan varhaisnuorisotyöhön. Nuorisopappi puolestaan saa virkavapaalta palattuaan huomata että sijainen on hänen poissa ollessaan hoitanut hänen työtään oman viisautensa mukaan ja nyt on edessä siirto jollekin toiselle työalalle. Myös hän on vahvasti sitoutunut nuoriso- ja rippikoulutyöhön ja haluaisi jatkaa työalalla.

Työalani vaihtuminen nuoriso- ja rippikoulutyöhön tuo mukanaan kitkaa ja ongelmia. Nuorisopappi kestää vaihdoksen, mutta yrittää ”tukea” minua niin että hänen linjansa nuorisotyössä ja rippikoulussa jatkuisivat. Hän pyörii leireillä ja illoissa mukana, vaikkei ole enää työalasta vastaava teologi. Joudun lopulta ilmoittamaan hänelle, että pärjään kyllä ilman hänen jatkuvaa mukanaoloaan ja kysyn apua kun tarvitsen sitä. Hän loukkaantuu hieman, mutta väistyy ja minä saan enemmän tilaa hengittää.

Rippikoulutyössä ongelmat ovat vakavampia, sillä varhaisnuorisotyöhön passitettu ja nyt joksikin aikaa töistä vapaalla oleva ohjaaja on ottanut kaikki meneillään olevan rippikoulujen asiakirjat ja paperit mukaansa kotiin. Joudun väistämättä häiritsemään häntä vapailla saadakseni rippikoulun taas pyörimään. Ohjaaja on tavattoman katkera saamastaan siirrosta ja aikoo valittaa päätöksestä. Hän ilmoittaa, ettei luovuta papereita sillä tulee itse taas pian vastaamaan rippikoulu- ja nuorisotyöstä, kun tehty päätös hänen siirrostaan kumotaan. Hän lisää, ettei hänellä ole töistä poissa ollessaan velvollisuutta toimittaa. Hän toimittaa ne minulle vain, jos kirkkoherra niin määrää. Samaan aikaan lukemattomat vanhemmat soittavat ja valittavat nuorisopapin sijaisen tekemistä rippikoulun ryhmäjaoista. Moni nuori tuntuu joutuneen juuri sille leirille, minne ei ole ehdottomasti halunnut ja vanhemmat antavat mielipiteensä tulla julki varsin vahvasti. Olen pahassa ristiaallokossa ja joudun lopulta pyytämään kirkkoherran apua, jotta saan rippikoulupaperit käyttööni ja pääsen selvittelemään mitä rippikoulun ryhmäjakojen korjaamiseksi voidaan vielä tehdä.