Saan ensimmäistä kertaa virkaurani aikana seurakunnan puhelimet: kännykän ja lankapuhelimen. Lisäksi minulla on oma, henkilökohtainen kännykkäni numeroineen. Siitä en luovu mistään hinnasta, vaikka talousjohtaja yrittää ehdottaa että minun henkilökohtainen numeroni otettaisiin seurakunnan käyttöön ja minä saisin hankkia itselleni uuden liittymän numeroineen. Oman puhelimeni numero ei kuitenkaan ole samaa sarjaa, kuin muiden työntekijöiden työnumerot, joten ehdotus tyrmääntyy siten itsestään.

Talousjohtaja on tavattoman tarkka ja säästäväinen. Hän kilpailuttaa kaiken lyijykynistä alkaen ja tuntuu koko ajan pelkäävän, etteivät seurakunnan rahat riitä. Joissakin tilanteissa säästäminen johtaa siihen, että työt viivästyvät toimimattomien laitteiden vuoksi ja korjauskulut nousevat. Seurakunnan käytössä olevat tietokoneet ja tulostimet on hankittu käytettyinä ja niissä on jatkuvia vikoja. Atk-tukena toimii yksi seurakunnan papeista, mutta hän ei ole asian ammattilainen. Kun eräs työkone jumittaa, ilmenee että atk-tukihenkilö on asentanut siihen vain osan tarvittavasta ohjelmistosta. Työsähköpostien ongelmia tarkastaessaan hän saattaa poistaa sellaisia sähköposteja, joita ei pidä sopivina. Tulostimien iästä ja kuluneisuudesta johtuville ongelmille hänkään ei mahda mitään.

Käyttööni annettu lankapuhelin osoittautuu vialliseksi. Osa numeronäppäimistä ei toimi lainkaan ja kun valitan asiaa talousjohtajalle, hän ilmoittaa että kone on vuokrattu puhelinyhtiöltä. Jos haluan saada paremman koneen, minun pitää mennä valittamaan heille asiasta. Menen puhelin kainalossa ja saan kuulla, että kone on ollut seurakunnalla vuokralla ties kuinka kauan. Niin vanhanmallisia toimivia puhelinkoneita ei juurikaan ole enää. En kuitenkaan jaksa mennä takaisin talousjohtajan luo ehdottamaan että vuokrasopimus purettaisiin ja saisin uudemman puhelinkoneen. Sen vuokra olisi tietenkin kalliimpi ja arvaan että joutuisin kuuntelemaan talousjohtajan epäröintiä, eikä lupaa ehkä heruisi. Saan puhelinyhdistykseltä toisen ikälopun puhelimen kokeiltavaksi ja se toimii ainakin aavistuksen verran paremmin kuin edellinen. En voi olla miettimättä, miten paljon seurakunta maksaa turhista, toimimattomista laitteista pitkässä juoksussa.

Pian huomaan kahden työpuhelimen huonot puolet. Sairastun angiinaan ja saan lääkäriltä ehdottoman puhekiellon. Makaan korkeassa kuumeessa vuoteessani ja molemmat työpuhelimeni soivat: jos en vastaa lankapuhelimeen, soi kohta matkapuhelin. Asialla ovat useimmiten rippikoululaisten vanhemmat, jotka haluavat eri syistä ehdottomasti siirtää oman nuorensa rippikouluryhmästä toiseen. Jotkut vanhemmat ovat jo ennen tätä soittaneet kirkkoherranvirastoon. Sieltä he ovat saaneet kuulla, että olen puhekyvyttömänä vuoteessa. Se ei estä heitä soittamasta minun molempiin numeroihini. Pompin kuumehuuruissa kähisemään puhelimeen ja kuuntelen vanhempien kiihtyneitä vetoomuksia, joille en sillä hetkellä kykene tekemään yhtään mitään. Lopulta vedän lankapuhelimen johdon irti seinästä ja suljen työkännykän. Ihmeellinen rauha ja hiljaisuus laskeutuvat ympärilleni ja vaivun uneen.

Rippikouluryhmien koot ja toiveet ryhmien vaihtamisesta ovat pulma, jonka kanssa joudun painimaan koko talven ja kevään. Rippikouluryhmän on koko kirkossa käytössä olevassa rippikoulun malliohjesäännössä rajattu 25 rippikoululaiseen. Jos ryhmä on suurempi, pitää asia hyväksyttää kirkkoneuvostossa. Tässä seurakunnassa rippikoululaisia on paljon ja rippikoulujakin on 5-6 kesässä. Varsinkin suosituimpiin alkukesän rippikouluihin on hakijoita enemmän kuin voidaan ottaa. Kerron tämän vanhemmille ja sanon, että vaihdamme toki, mutta yleensä vain päittäin. Otan tiedot vaihtoa haluavista ylös ja kerron ilmoittavani, jos vaihto onnistuu. Kehotan vanhempia myös itse olemaan aktiivisia ja kyselemään yhdessä nuorensa kanssa, josko joku haluaisi vaihtaa leiriä. Tämä on useissa seurakunnissa käytössä oleva tapa hoitaa leirien vaihdot, sillä muuten asia uhkaa pahimmillaan suistua kaaokseksi. Rippikouluryhmän kokoa rajoittavat myös ruokailu-, opetus- ja nukkumatilat, joten aivan yksinkertaisesta asiasta leirin vaihdossa ei välttämättä aina ole kyse. Useimmat vanhemmat ymmärtävät tilanteen ja minä ymmärrän heidän erilaiset tarpeensa siirtää nuori ryhmästä toiseen.

Pian saan esimieheltäni puhelun, jossa hän ilmoittaa että seurakunnassa halutaan palvella seurakuntalaisia mahdollisimman hyvin. Joudun kirkkoherran määräyksestä siirtämään joitakin rippikoululaisia niihin ryhmiin, joihin he haluavat vaihtaa, vaikka näistä ryhmistä ei kukaan halua vaihtaa pois. Yritän vedota kirkkoherraan, että muutamien siirtäminen tällä tavoin on epäoikeudenmukaista niille, joiden vanhemmilla ei ole ollut riittävästi vaikutusvaltaa tai rohkeutta soittaa kirkkoherralle. Teen vaihdot ja harmittelen tilannetta. Suurissa rippikouluryhmissä se voi vaikuttaa myös isosten määrään ja sukupuolijakoon, sillä emme ahtaudesta huolimatta voi laittaa tyttö- ja poikaisosia asumaan samaan huoneeseen.