Jatkan työntekoa Kotimaa-lehden työpaikkailmoitukset tarkkaan lukien. Syksyllä viereisessä seurakunnassa aukeaa sama virka, jota olen tehnyt sijaisena ennen tähän seurakuntaan siirtymistä. Haen sitä ja suureksi helpotuksekseni minut valitaan virkaan. Nykyiselle kirkkoherralle lähtöni on kuitenkin erittäin vaikea pala purtavaksi. Hän kykenee vain vaivoin viimeisenä työpäivänäni ojentamaan minulle lahjakirjan ja toivottamaan hyvää jatkoa. Samaan hengenvetoon hän kysyy miten pian asuntoni vapautuu. Kyseessä on siis sama asunto, johon hän painosti minut muuttamaan vähän vajaa vuosi aiemmin.

Kysyn talousjohtajalta mitä mieltä hän on asiasta ja hänen mukaansa minun ei ole tarvis muuttaa minnekään: kyseessä on saman seurakuntayhtymän asunto, eikä kukaan ole halukas muuttamaan siihen. Jatkan asumista kirkkoherran närkästyksestä huolimatta. Kuulen, että hän yrittää painostaa seuraajaani ja muita työntekijöitä ottamaan asunnon vastaan saadakseen minut siitä ulos, mutta tuloksetta. Tieto hänen asenteestaan ahdistaa minua jonkin verran, mutta näin hyvää ja edullista asuntoa on lähes mahdotonta löytää mistään.

Sujahdan helposti tuttuun työyhteisöön ja pian tuntuu, kuin en olisi välillä muualla ollutkaan. Ilmapiiri on vähemmän hurskas, kuin edellisessä paikassa ja tunnen hengittäväni sen myötä vapaammin. Työmäärä on kohtuullinen edellisen seurakunnan työmäärään verrattuna, eikä turhaa byrokraattista jäykkyyttä ole yhtä paljon. Tässä työpaikassa työntekijäkokoukset ovat sujuvia, sillä esimies osaa kokousten johtamisen taidon niin, että asioissa edetään vitkastelematta ja asiallisesti. Jokaisella on kuitenkin tilaa sanoa asiansa, kunhan ei löpise turhia.

Pinnan alla tässäkin seurakunnassa on mörköjä ja kaapeissa vanhoja luurankoja, mutta ne ovat erilaisia kuin tuossa toisessa paikassa. Työyhteisössä on muutama jäsen, jotka käyttäytyvät avoimen itsekkäästi ja ottavat valtaa. Heidän toimintansa ei suoranaisesti kohdistu minuun, mutta aistin mielialat herkästi. Ilmapiirin tulehtuneisuus tuntuu erityisesti työntekijäkokousten aikana. Huomaan kyyristeleväni tuolillani ja purevani hampaita yhteen kokousten aikana ja edellisenä yönä nukun huonosti. Yritän sanoa itselleni, ettei minun tarvitse jännittyä ja antaa negatiivisen energialatauksen satuttaa itseäni, mutten kykene suojautumaan riittävän tehokkaasti kalenterini taakse.