Ennen muuttoa käyn vapaapäivänäni tapaamassa tulevia työtovereitani seuraavassa työpaikassa. Keskustelen tulevan esimiehen kanssa tulevista työkuvioista ja siitä, mistä saan asunnon. Seurakunnalla ei ole vapaita asuntoja, eikä minulla ole varaa maksaa vapaiden markkinoiden takuuvuokria. Sovimme että seurakunta etsii minulle yksiön siksi kolmeksi kesäkuukaudeksi, jotka työpestini heillä kestää ja maksaa takuuvuokran. Pyydän heitä myös varmistamaan, että asuntoon saa tuoda kissan. Edellisessä asuinpaikassa selviää kesken asumisen, ettei eläimiä saisi pitää asunnossa. Olen sielläkin puhunut kissasta kirkkoherralle ennen muuttoa. Koska kissani on tilanteen selvitessä jo asunnossa ja minä olen etukäteen yrittänyt varmistaa asian, päättää vuokranantajana toimiva seurakunta katsoa tilannetta läpi sormien.

Ennakkokäyntiin kuuluu myös rippikoulun ennakko-opetusta yhdessä leirin isosten kanssa. Alun perin on tarkoitus, että leirille tuleva nuoriso-ohjaaja olisi mukana opetuksessa, mutta hänelle tuleekin jotain muuta menoa. Hän lupaa että isoset kykenevät hoitamaan asiat ilman häntäkin, sillä minullehan sekä tilat että ihmiset ovat outoja. Olen käynyt koko kaupungissa vain pari kertaa aiemmin, enkä tunne sieltä ketään. Isoset vaikuttavat todella mukavilta, rippikouluryhmä puolestaan aika vilkkaalta. Muutamassa tunnissa en kuitenkaan ehdi saada kunnollista kokonaiskuvaa heistä.

Rippikoulutunnit ovat illalla, joten joudun yöpymään paikkakunnalla ennen paluumatkaa. Nuoriso-ohjaaja lupaa etukäteen puhelimessa varata minulle hotellihuoneen ja ohjeistaa isosista vanhimman huolehtimaan minut perille hotelliin. Illan päättyessä rippikoululaiset kiiruhtavat ulos nuortentilasta ja jään hetkeksi juttelemaan isosten kanssa. Kysyn kuka heistä tietää minne majoitun yöksi. Isosista varttunein kertoo minulle millä suunnalla hotelli on, mutta toteaa että kenelläkään heistä isosista ei ole vielä ajokorttia ja hän itse on menossa aivan päinvastaiseen suuntaan. Totean, että osaan varmaan kävellä yksiksenikin ja hyvästelen heidät.

Hotellille on matkaa jokunen kilometri. Pieni sininen matkalaukku kädessä kävellä raahustan pitkin pikkukaupungin pääkatua. Pitkä matka ja monivaiheinen päivä ovat vieneet voimani, mutta jaksan sentään huomata miten kaunis kaupunki on puistoineen ja rantoineen. Kun viimein pääsen hotelliin, kaadun suoraa päätä vuoteeseen. Seuraavana päivänä on edessä paluumatka ja vielä muutama työpäivä ensimmäisessä papinpaikassani.