Kirkkoherran virkaa vuosia sijaisena hoitanut pappi valitaan vakinaiseksi kirkkoherraksi. Olen iloinen valinnasta, sillä pidän hänen tavastaan johtaa ja tehdä työtä. Samaan aikaan seurakuntayhtymä kuitenkin muuttuu hallinnollisesti ja taloudellisesti entistä tiiviimmäksi. Sen myötä perustetaan keskusrekisteri ja joidenkin viraston työntekijöiden työpisteet vaihtavat paikkaa. Keskusrekisterin tilojen rakentaminen johtaa siihen, että me papit menetämme vanhat työtilamme.

Muutokseen liittyvien neuvottelujen ja yhtymän joidenkin työryhmien johtaminen osuvat vasta valitun kirkkoherramme kontolle ja samoin tietenkin uusien työtilojen järjestäminen. Myös kirkkoneuvosto vaihtuu ja vaalien hoitaminen työllistää häntä vielä lisää. Kaikki kaatuu hänen niskaansa hetkellä, jolloin hänen pitäisi saada rauhassa aloittaa kirkkoherran viran vakinainen hoitaminen. Liika työpaine näkyy melko pian kirkkoherran olemuksessa ja käytöksessä. Hän muuttuu etäiseksi ja kireäksi. Koko työyhteisö kipuilee organisaatiomuutoksen vuoksi, sillä se vaikuttaa jollain tavalla jokaisen työhön.

Pappien uudet työhuoneet remontoidaan virastotalon toisen kerroksen toimistosiipeen. Olemme aiemmin olleet katutasossa, joten vaikeasti liikkuvienkin seurakuntalaisten on ollut helppoa tulla tapaamaan pappia. Nyt niiden, jotka eivät kykene kävelemään portaita, pitää löytää tiensä asuinrapun hissiin ja osata tulla luoksemme pitkän toimistokäytävän päähän. Seurakuntalaisten käynnit vähenevät muuton myötä rajusti.

Olemme samalla käytävällä talosta työtiloja vuokranneiden yritysten kanssa: käytävällä työskentelee ompelijoita, kielenkääntäjiä, lakimiehiä ja puhelinmyyjiä. Varsinaista kirkkoherranvirastoa ei siis ole enää lainkaan ja päivystyshuoneemme odotustilassa hurisee seurakunnan yhteinen kopiokone. Voivain toivoa, ettei se syydä mitään erityisen luottamuksellista sisuksistaan juuri, kun omaiset istuvat koneen vieressä. Sosiaalitilamme ovat käytävälle asetettu kaappi, jossa jokaisella on oma lukolla varustettu kaappinsa. Sinne saa takin ja kengät säilöön, mutta vaatteet on mentävä vaihtamaan vessaan käytävän toiseen päähän.

Jaamme kahvihuoneen atk-tuen ja tiedotuksen kanssa, mutta jostain syystä emme voi mennä kahville yhdessä heidän kanssaan ja jokaisella on oltava oma itse hankittu kahvikuppi. Aiemmin joimme kahvit alakerran sosiaalisessa tilassa viraston henkilökunnan kanssa rupatellen. Kahvikupit olivat talon kuppeja ja tunnelma välitön. Kyllästyn pian etsimään jonkun omin luvin lainaamaa ja omalle pöydälleen unohtamaa kahvikuppiani, istumaan yksin ankeassa ikkunattomassa kahvihuoneessa ja litkimään seisonutta mustaa kahvia. Lopetan kahvilla käymisen, vaikka seurakuntasihteeri tuntuukin pitävän sitä henkilökohtaisena loukkauksena hänen kahvinkeittotaidolleen.

Etukäteen olemme riemuinneet siitä, että saamme entistä toimivammat työtilat. Alakerrassa ollessamme vain kirkkoherralla oli oma työhuone. Me muut papit jaoimme yhden yhteisen päivystyshuoneen ja sen tietokoneen keskenämme. Siinä me jokainen vuorollamme päivystimme, otimme seurakuntalaisia vastaan, kävimme toimituskeskusteluja ja käytimme tietokonetta. Muuton myötä meitä on enää kaksi samassa huoneessa ja jokainen saa oman kannettavan tietokoneen. Koneen saa työhuoneen lisäksi verkkoon muutamassa muussakin paikassa talon sisällä. Työhuoneessa kummallakin papilla on oma pöytänsä ja lisäksi pöytä keskustelujen ja neuvottelujen käymistä varten. Lisäksi saamme kaksi hyllykköä omille tavaroillemme.

Ilomme himmenee, kun näemme millaisiin koppeihin meidät tungetaan. Jos molemmat papit työskentelevät huoneessa yhtä aikaa, olemme käytännössä selät aivan vastakkain huoneen vastakkaisille sivuille asetettujen pikku pöytiemme ääressä. Kun huoneen kanssani jakava pappi puhuu puhelimessa, kuulen hänen äänensä aivan korvani juuresta. Kun hän kääntyy, voi hän vaivatta lukea olkani yli saarnan, jota kirjoitan. Myös keskusteluja ja tapaamisia varten varattu tila on niin pieni, että kun viisi omaista tulee yhtä aikaa keskustelemaan papin kanssa siunauksesta, emme tahdo mahtua keskusteluille varattuun tilaan ja ilma tuntuu loppuvan. Työhuoneita yhdistävä ovi puolestaan on niin huonosti äänieristetty, että viereisessä huoneessa samaan aikaan käydyn toimituskeskustelun äänet sekoittuvat meidän puheeseemme. Luottamuksellisuudesta ei voi juuri puhua.

Kesän tullen huomaamme jälleen yhden uuden vinkeän puolen uusissa työtiloissamme: alakerran työtilojen kesäinen kuumuus ei ole ollut mitään nykyisten tilojen tukaluuteen verrattuna. Läpi talon tuuletus ei onnistu ja lisäksi allamme olevista liiketiloista nousee omat hajunsa meidän tiloihimme. Alakerrasta tilat vuokranneen kirpputorin vaatevaraston tunkkainen haju leijuu tympeänä käytävillä. Oman pikantin arominsa siihen lisäävät ikkunoiden auki ollessa juuri pappien työtilojen alla olevasta taksikopista nouseva pakokaasun ja tupakan haju. Lisäbonuksena ovat ne ei-niin-kirkolliset sanat, joita taksikuskit ja heidän asiakkaansa tapaavat viljellä.