Aloitan taas alusta sopivan alban ja työssä tarvittavien käsikirjojen metsästämisen ja saan kuulla tavanomaisen ”eikö sinulla ole niitä itselläsi”-lauseen. Tämä seurakunta käyttää kokeilussa olevaan uutta jumalanpalveluskaavaa ja tarvitsisin sen käsikirjat. Ylimääräisiä ei löydy seurakunnasta ja kirkkoherra tilaa sen minulle, vaikka mutiseekin sen olevan ”kallis kuin mörkö”. Ehkä muut papit ovat tilanneet sen aikanaan työalansa määrärahoista, mutta minä en ole määrärahojen käyttösuunnitelmiin ehtinyt missään tutustumaan. Olen tottunut käyttämään paljon omia tarvikkeitani työssäni. En jaksa olla pikkutarkka itse ostamieni kynien, papereiden, vihkojen ja havaintomateriaalien käytöstä, vaikka ne yleensä kuluvatkin työasioissa.

Saan jumalanpalvelusten kirjan ja lisäksi oman nimikkoalban. Se on paljon enemmän kuin aiemmissa paikoissa. Toimitusten kirjan osalta sen sijaan joudun tyytymään vanhaa raamatunkäännöstä noudattavaan kirjaan. Löydän aivan uuden toimitusten kirjan harvoin käytetyn vanhan siunauskappelin sakastista, mutta kirkkoherra sanoo, etten voi ottaa sitä käyttööni. Vanhassa kappelissa pitää hänen mukaansa olla uuden raamatunkäännöksen mukainen käsikirja siltä varalta, jos joku vieraileva pappi tulee sinne ilman omaa käsikirjaa. No, onhan se näkökohta sekin.

Uutta ja ennen kokematonta on myös se, että minut ensimmäisen kerran siunataan tehtävään. Samaan aikaan siunataan tehtäviinsä muutamia muitakin seurakunnan työntekijöitä ja tilaisuus on lämpimän juhlava. Minulle siunaaminen kertoo sen, että en ole vain kapitulin seurakunnalle osoittama sijainen. Pappi, jota puolitan, on jo jonkin aikaa etsinyt ihmistä tehtävään. Hänelle tuloni merkitsee kaivattua mahdollisuutta keventää työtään. Saan myös ensimmäistä kertaa papin urallani hyvän perehdytyksen tehtäviini. Se helpottaa töiden aloittamista paljon.

Työttömyysjaksot osoittautuvat juuri niin hermojani koetteleviksi, kuin olen etukäteen epäillyt. Inhoan myös puolitukseen liittyvää paperisotaa ja sitä, että joudun kirjoittamaan sarakkeeseen toisensa jälkeen ”työtöntyötöntyötöntyötön”. Onneksi asiaani käsittelee työvoimatoimistossa erittäin mukava virkailija. Hän auttaa minua niin papereiden kuin muidenkin puolitukseen liittyvien koukeroiden kanssa. Vaikka työttömyysjaksot vieraalla paikkakunnalla ovat aluksi hermoja repiviä, ymmärrän niiden antavan minulle juuri nyt kullanarvoisen mahdollisuuden levätä kaikkien muuttojen ja muutosten jälkeen.